Kolme varista, kolme pientä porsasta, kolme veljenpoikaa ja
kolme kaverusta. Jäin miettimään näitä
satu- ja sarjakuvahahmoja. Useimmiten heidän kolmikkonsa tekee yhteistyötä ja
ovat tasavertaisia. Porsailla erilaiset roolit tulevat esille talon
rakennuspuuhissa kun porsaista vanhin ja viisain, veli Ponteva, pelastaa
pienemmät veljet suden kynsistä. Enemmän sääntönä kuin poikkeuksena kuraattorin
työssä on tullut vastaan tilanteita, jolloin ristiriidat kaveriporukassa ovat
kärjistyneet hyvin usein silloin kun henkilöitä on ollut kolme.
Mitkä asiat vaikuttavat kolmikon haasteellisuuteen? Ryhmän
sisällä on useita sosiaalisiiin suhteisiin vaikuttavia tekijöitä, kuten ikä- ja
kokemuserot, roolien jako, miellyttämisen halu, jäsenten väliset
ystävyyssuhteet, älykkyyserot ja oma itseluottamus. Alakouluikäisillä lapsilla
voi olla hyvinkin vahva oma näkemys siitä, kenet haluaa läheisimmäksi ystäväkseen
ja on vaikea mahduttaa samaan tunnetilaan kahta henkilöä. Itseluottamus ei ole
vielä vahvistunut ja kavereilta haetaan hyväksyntää omalle toiminnalleen
keinolla millä hyvänsä. Tähän kun
lisätään vapaa-aika ja jokaisen lapsen omanlainen perhe- ja asuintilanne, on
ystävyyssuhteet ja omat tunteet välillä todella koetuksella.
Yläasteella omat ystävyyssuhteet muuttuivat ja pyysimme
parhaan ystäväni kanssa joukkoomme syrjäkylän koulusta tulleen tytön. Olimme
tiivis kolmikko päivittäin lukion päättymiseen asti ja olemme edelleen
läheisiä. Porukassamme oli aina tilaa myös muille ja olimme usein
suuremmassakin joukossa. Kaikki kuitenkin tiesivät meidän tiiviin yhteyden ja
olimme usein juhlien ja tapahtumien järjestäjinä. Mietin edelleen, miten meillä
sujui niin hyvin, vaikka oli tilanteita, ettei kaikki aina päässeet paikalle.
Suurimpina syinä myönteiseen ystävyyteemme merkitsi varmastikin luottamus
siihen, että kenenkään ei tarvinnut pelätä pahan puhumista kahden muun taholta
jos ei päässyt itse paikalle. Koettuja asioita
ei ns. hehkutettu jos kaikki eivät olleet paikalla. Kukaan ei pahoittanut
toisen mieltä tahallisesti ja muutenkin kohdeltiin toisiamme hyvin. Emme
kilpailleet kenenkään huomiosta ja kaikki saivat kertoa mielipiteensä. Samoista
pojista ei riidelty kun kaikilla oli erilainen maku. Kenenkään mieltymyksiä ei
arvosteltu vaan jokainen sai olla oma itsensä. Toisista pidettiin huolta. Jos
yksi ehdotti jotain älytöntä (useimmiten minä), ystävät sanoivat, ettei niin tehtäisi
ja minä kuuntelin heitä. Saimme olla
myös muiden ihmisten kanssa vapaa-aikana, asuimmehan kuitenkin kilometrien
päässä toisistamme. Olimme aika samantasoisia älykkyydeltämme kouluarvioinnin perusteella
ja ulospäin suuntautuneita, joten kukaan ei jäänyt toisen varjoon. Jokaiselta
löytyi kuitenkin oma vahvuus, joka näkyy elämässämme edelleenkin.
Useimmilla ihmisillä on tahto kuulua johonkin ryhmään jo
pienestä pitäen. Vanhemmilla on suuri merkitys ystävyyssuhteiden luomiselle ja
porukassa pärjäämiselle. Jos lapsella on kaksi hyvää ystävää, mutta
vanhempi haluaa kotiin heistä vain yhden kerrallaan, on vaikea saada tiivistä
yhteyttä muodostettua koko kolmikon välille. Lapsen on myös hyvä päästä
leikkimään ja kokemaan muitakin sosiaalisia tilanteita (kerhot, harrastukset),
jotta hänen omat vahvuudet ja itseluottamus kehittyisi ja hän voisi peilata
tilanteita läheisempien ystävien kanssa koettuihin hetkiin. Myös vanhempien
yhteydenpito toisiinsa edesauttaa kolmikon yhteisöllisyyttä. Kolmikossa tulee
monipuolisia ideoita ja siinä on mahdollisuudet todella upeisiin seikkailuihin.
Koulussa opettajatkin saa ylipuhuttua helposti parityöskentelyssä
kolmikkotyöhön eikä kenenkään tarvitse tuntea ulkopuolisuutta. Oma
asennoituminen kolmikon toimivuuteen on tärkein. Jos jostain syystä joutuu
erilleen kahdesta muusta, on seuraavalla kerralla joku toinen samassa roolissa
eikä se ole katastrofi.
Olen huomannut työssäni, että joskus kolmikossa on liikaa
haasteita. Joskus voi olla, että toinen haluaisi olla läheisempi ystävä, mutta
vastapuoli ei halua. Joskus luonteet eivät kohtaa, vaikka vanhemmat niin
toivoisivat ja edesauttaisivat luomaan ystävyyttä muuten. Jos ystävyys on
täynnä pettymyksiä ja haasteita, ei siihen kannata jäädä kiinni. On jokaisen
oikeus saada kokea arvostusta ja kannustusta ystävyyssuhteessa. Jatkuva riitely
ja selän takana puukottelu voi johtaa itsetunto-ongelmiin ja luottamuspulaan.
Joillekin kolmikko on liian raskas ja käy taakaksi ja silloin on hyvä miettiä
muita ystäviä. Jokaiselle löytyy hyvin todennäköisesti hyvä ystävä jossain
vaiheessa elämää. Aina kannattaa myös itse olla ystävällinen ja aktiivinen
muita ihmisiä kohtaan. Koskaan ei tiedä milloin joku kysyy sinua mukaan
porukkaan. Itselleni näin on käynyt jo useamman kerran ja muistan edelleen
arvostaa ja vaalia jokaista ystävyyssuhdettani, vaikka ruuhkavuosina ajan
antaminen onkin rajoitetumpaa.
Kaikessa on puolensa. Mieti, millaisessa porukassa sinun on
hyvä olla ja mitä haasteita olet itse kohdannut ystävyyssuhteissasi. Voisitko
kuvitella, että ottaisitkin porukkaan jonkun uuden ystävän ja silti kaikki
meneekin hyvin tai vielä paremmin? Ei kun vain kohti uusia seikkailuja uusien
ystävien voimin!