Kolmikko - haaste vai mahdollisuus?

Kolme varista, kolme pientä porsasta, kolme veljenpoikaa ja kolme kaverusta.  Jäin miettimään näitä satu- ja sarjakuvahahmoja. Useimmiten heidän kolmikkonsa tekee yhteistyötä ja ovat tasavertaisia. Porsailla erilaiset roolit tulevat esille talon rakennuspuuhissa kun porsaista vanhin ja viisain, veli Ponteva, pelastaa pienemmät veljet suden kynsistä. Enemmän sääntönä kuin poikkeuksena kuraattorin työssä on tullut vastaan tilanteita, jolloin ristiriidat kaveriporukassa ovat kärjistyneet hyvin usein silloin kun henkilöitä on ollut kolme.

Mitkä asiat vaikuttavat kolmikon haasteellisuuteen? Ryhmän sisällä on useita sosiaalisiiin suhteisiin vaikuttavia tekijöitä, kuten ikä- ja kokemuserot, roolien jako, miellyttämisen halu, jäsenten väliset ystävyyssuhteet, älykkyyserot ja oma itseluottamus. Alakouluikäisillä lapsilla voi olla hyvinkin vahva oma näkemys siitä, kenet haluaa läheisimmäksi ystäväkseen ja on vaikea mahduttaa samaan tunnetilaan kahta henkilöä. Itseluottamus ei ole vielä vahvistunut ja kavereilta haetaan hyväksyntää omalle toiminnalleen keinolla millä hyvänsä.  Tähän kun lisätään vapaa-aika ja jokaisen lapsen omanlainen perhe- ja asuintilanne, on ystävyyssuhteet ja omat tunteet välillä todella koetuksella.

Yläasteella omat ystävyyssuhteet muuttuivat ja pyysimme parhaan ystäväni kanssa joukkoomme syrjäkylän koulusta tulleen tytön. Olimme tiivis kolmikko päivittäin lukion päättymiseen asti ja olemme edelleen läheisiä. Porukassamme oli aina tilaa myös muille ja olimme usein suuremmassakin joukossa. Kaikki kuitenkin tiesivät meidän tiiviin yhteyden ja olimme usein juhlien ja tapahtumien järjestäjinä. Mietin edelleen, miten meillä sujui niin hyvin, vaikka oli tilanteita, ettei kaikki aina päässeet paikalle. Suurimpina syinä myönteiseen ystävyyteemme merkitsi varmastikin luottamus siihen, että kenenkään ei tarvinnut pelätä pahan puhumista kahden muun taholta jos ei päässyt itse paikalle. Koettuja  asioita ei ns. hehkutettu jos kaikki eivät olleet paikalla. Kukaan ei pahoittanut toisen mieltä tahallisesti ja muutenkin kohdeltiin toisiamme hyvin. Emme kilpailleet kenenkään huomiosta ja kaikki saivat kertoa mielipiteensä. Samoista pojista ei riidelty kun kaikilla oli erilainen maku. Kenenkään mieltymyksiä ei arvosteltu vaan jokainen sai olla oma itsensä. Toisista pidettiin huolta. Jos yksi ehdotti jotain älytöntä (useimmiten minä), ystävät sanoivat, ettei niin tehtäisi ja minä kuuntelin heitä.  Saimme olla myös muiden ihmisten kanssa vapaa-aikana, asuimmehan kuitenkin kilometrien päässä toisistamme. Olimme aika samantasoisia älykkyydeltämme kouluarvioinnin perusteella ja ulospäin suuntautuneita, joten kukaan ei jäänyt toisen varjoon. Jokaiselta löytyi kuitenkin oma vahvuus, joka näkyy elämässämme edelleenkin.

Useimmilla ihmisillä on tahto kuulua johonkin ryhmään jo pienestä pitäen. Vanhemmilla on suuri merkitys ystävyyssuhteiden luomiselle ja porukassa pärjäämiselle.  Jos  lapsella on kaksi hyvää ystävää, mutta vanhempi haluaa kotiin heistä vain yhden kerrallaan, on vaikea saada tiivistä yhteyttä muodostettua koko kolmikon välille. Lapsen on myös hyvä päästä leikkimään ja kokemaan muitakin sosiaalisia tilanteita (kerhot, harrastukset), jotta hänen omat vahvuudet ja itseluottamus kehittyisi ja hän voisi peilata tilanteita läheisempien ystävien kanssa koettuihin hetkiin. Myös vanhempien yhteydenpito toisiinsa edesauttaa kolmikon yhteisöllisyyttä. Kolmikossa tulee monipuolisia ideoita ja siinä on mahdollisuudet todella upeisiin seikkailuihin. Koulussa opettajatkin saa ylipuhuttua helposti parityöskentelyssä kolmikkotyöhön eikä kenenkään tarvitse tuntea ulkopuolisuutta. Oma asennoituminen kolmikon toimivuuteen on tärkein. Jos jostain syystä joutuu erilleen kahdesta muusta, on seuraavalla kerralla joku toinen samassa roolissa eikä se ole katastrofi.

Olen huomannut työssäni, että joskus kolmikossa on liikaa haasteita. Joskus voi olla, että toinen haluaisi olla läheisempi ystävä, mutta vastapuoli ei halua. Joskus luonteet eivät kohtaa, vaikka vanhemmat niin toivoisivat ja edesauttaisivat luomaan ystävyyttä muuten. Jos ystävyys on täynnä pettymyksiä ja haasteita, ei siihen kannata jäädä kiinni. On jokaisen oikeus saada kokea arvostusta ja kannustusta ystävyyssuhteessa. Jatkuva riitely ja selän takana puukottelu voi johtaa itsetunto-ongelmiin ja luottamuspulaan. Joillekin kolmikko on liian raskas ja käy taakaksi ja silloin on hyvä miettiä muita ystäviä. Jokaiselle löytyy hyvin todennäköisesti hyvä ystävä jossain vaiheessa elämää. Aina kannattaa myös itse olla ystävällinen ja aktiivinen muita ihmisiä kohtaan. Koskaan ei tiedä milloin joku kysyy sinua mukaan porukkaan. Itselleni näin on käynyt jo useamman kerran ja muistan edelleen arvostaa ja vaalia jokaista ystävyyssuhdettani, vaikka ruuhkavuosina ajan antaminen onkin rajoitetumpaa.

Kaikessa on puolensa. Mieti, millaisessa porukassa sinun on hyvä olla ja mitä haasteita olet itse kohdannut ystävyyssuhteissasi. Voisitko kuvitella, että ottaisitkin porukkaan jonkun uuden ystävän ja silti kaikki meneekin hyvin tai vielä paremmin? Ei kun vain kohti uusia seikkailuja uusien ystävien voimin!